Kuoriaiskirjat

Pienkustantamo, joka julkaisee kaikkea hyvää.

Lukunäyte: Niko Aslak Peltonen, Katse aurinkoon (ilmestyy elokuussa 2018)

Kuoriaiskirjat valmistautuu julkaisemaan elokuussa Niko Aslak Peltosen historiallisen romaanin Katse aurinkoon. Suomen vuosia 1918-21 käsittelevä teos johdattaa lukijan äärioikeistolaisen aktivismin, esoterian ja runouden modernismin usvaisiin maailmoihin ja koluaa historiamme vähemmän tunnettuja polkuja. Se on myös itsenäisistä teoksista koostuvan Nuoruus-romaanisarjan avausosa.

Teos alkaa Viipurista, vapunpäivästä 1918: valkoiset ovat vallanneet kaupungin, sisällissota on päättynyt. Oheinen katkelma kolmannen luvun alusta liittyy näihin tapahtumiin.

—-

Mannerheimin aloituspuhe ei Toivo Tienhaaran toisen kerroksen huoneeseen kuulunut, sille nostetut hurraa-huudot kyllä. He vaikenivat hetkeksi muka niitä kuunnellakseen, mutta tauko tuli oikeaan paikkaan. Oltiin puhuttu tunti melkein keskeytyksettä, ja Aurorakin alkoi ilman muuta olla juovuksissa. Tienhaaralla oli juomisiksi vain mistä lie hankittua halpaa vodkaa ja sen sekoitteeksi nahistunutta vettä matkapullosta. Aluksi se oli mennyt alas töin tuskin, mutta alkanut sitten maistua liiankin hyvin, ja Aurora tajusi olevansa viikkojen ajalta puolinälässä ja fyysillisesti heikkona. Eikä vain hänen ruumiinsa ollut pyörryksissä. Oli kuin tämä ei olisi todellisuutta lainkaan, edes sitä jo vierasta, jonka hän oli kadulle astuessaan kohdannut. Siitä oli hetki, ikuisuus. Sinä aikana kaikki oli muuttunut.

Kaikista näistä syistä viina nousi päähän mutkattomasti ja nopeasti. Ja vaikka Tienhaara tuskin oli sivistynyt samassa mielessä kuin Oscar, hän oli hauska jutunkertoja ja sanavalmis rintaman oloja kuvatessaan. Hän oli puhunut niin nyt käydystä vapaussodasta kuin seikkailuistaan Saksassa ja Puolassa ja missä nyt sitten oli sotaansa käynytkään, paikannimiä oli paljon ja ne tahtoivat ensi kuulemalla mennä sekaisin. Aurora itse oli kertonut lapsuudestaan Pietarissa, perheestään, runoistaan ja kunnianhimostaan. Oikeastaan tämä oli ensimmäinen kunnon keskustelu, jonka hän oli käynyt sitten punakapinan alun. Ja, hän ajatteli, näin humalassa hän ei ollut koskaan aikaisemmin ollut, ja tämä tuntui juuri oikealta iltapäivältä sille.

Hän oli miellyttävän irrallaan kaikesta, itsestäänkin. Aivan totta, hän näki itsensä ylhäältä päin, istumassa kiikkerällä tuolilla toisen kerroksen ikkunan alla, Tienhaara vastapäätä sijaamattomalla vuoteellaan, huonetta ei kukaan ollut tänään siivonnut, oli kaiketi ollut muuta tekemistä. Täällä haisi hiki ja alkoholi ja jokin määrittelemätön, jonka täytyi liittyä kuolemaan ja tappamiseen.

Oscarista hän ei ollut puhunut mitään, eikä Tienhaara ollut Oscarista mitään kysynyt. Hän ajattelisi Oscaria toiste, sitten kun sen aika oli.

Alakerrassa vaiettiin taas. Tienhaara nousi vuoteelta lasi kädessään ja käveli ikkunaan, seisoi aivan hänen vieressään, mutta ei katsonut häntä, vaan pihamaata ja vastapäistä taloa, kirkkaita tulevaisuuksia lupaavaa iltapäivää. Onko tämä sellainen mies, johon iskee melankolia kesken juomisen, Aurora ajatteli. Taitaa olla. Mutta ehkei se ole virhe ihmisessä. Onhan maailmassa paljon murhetta, eikä sitä juuri nyt ainakaan keskimäärää vähemmän ole.

Tienhaara naurahti, tuntui tavoittelevan siihen jonkinlaista elämänväsymystä. Nyt hän kääntyi Auroraan päin, katse oli usvainen, alkoholin ja tunteen sumentama.

“Minut kasvatettiin suomalaisuuden hengessä. Isäni on virkamies, ei suinkaan korkeimmasta päästä, mutta isänmaallinen jos kuka, ihanteellinen viaksi asti. Tai en minä sitä hänelle viaksi lue, että hänen jotkut käsityksensä ovat osoittautuneet naiiveiksi. Uskoin niihin itsekin täydelleen, kunnes päädyin maailmalle ja sotakentille. Mutta siellä itärintamallakin minä kuitenkin tuudittauduin ajatukseen tästä katajaisesta kansasta, jonka puolesta olin siellä taistelemassa, vaikka olikin usein vaikea käsittää, miksi minä jossain Puolassa uhmasin tykkejä ja punatautia ja miten se minun maatani palveli… Mutta Suomen kansa… Siitähän minun sukunikin on noussut siihen vaatimattomaan asemaan, missä se nyt on… Ja etappitiellä törmäsin vain hyvää tarkoittaviin kansanihmisiin, rohkeisiin ja pyyteettömiin, heidän ansiotaan on koko jääkäriliike. Tietysti sitä kuuli kaikenlaisista santarmien kielikelloistakin, mutta en itse sellaisia tavannut… hyviä ihmisiä vain. Ja kun tänne palattuani, vihdoinkin kotimaahan palattuani, jouduin ensimmäisen kerran ampumaan, en ryssiä, vaan suomalaisia… punikkeja… en saattanut ymmärtää sitä. En käsittänyt, mitä oli tapahtunut. Minä olin tuntenut sosialisteja, mutta jokin aivan kummallinen kiihotus oli ottanut vallan sillä aikaa, kun olin sillä turhalla sotaretkellä.”

Hän suoristautui dramaattista lausuntoa varten.

“Neiti Alm. Minä en tiedä, uskonko enää tähän maahan ja sen kansaan. Ja kuitenkin, me olemme vasta itsenäisyytemme aamunkoitossa.”

Auroraa alkoi naurattaa tämä paatos, mutta hän sai pidettyä itsensä ulkoisesti vakavana. Oli selvää, että mies olisi loukkaantunut verisesti huvittuneisuuden osoittamisesta juuri nyt. Toisaalta hän tunsi ärtymystä. Kaikki tämä puhe Suomen kansasta vain alleviivasi sitä, etteivät hän itse tai useimmat hänen tuntemansa ihmiset oikeastaan kuuluneet näiden valloittajien mielissä siihen. Tälle Tienhaaralle olisi hyvä selittää muutamia tosiasioita, nyt kun hän kerran Viipurissa oli. Mutta asetelma oli väärä, hän istumassa, mies seisomassa ikkunan äärellä kuin jokin näkyjen näkijä, vaikka oli pelkkä sotajuoppo. Aurora nousi seisomaan, hän tajusi olevansa melkein Tienhaaran pituinen. He olivat aivan kasvotusten, se oli tietysti kerrassaan sopimatonta, mutta niinhän koko tilanne oli. Yleensäkin tuntui siltä, että nyt voisi tehdä mitä tahansa. Hän ei ollut kovin pidäkkeinen ihminen parhaimmillaankaan, häntä ei ollut kasvatettu sellaiseksi. Niinpä hän kurottautui vain hieman, mutta riittävästi suudellakseen Tienhaaraa. Mies ei selvästikään olisi itse tehnyt aloitetta, mutta nyt hän kietoi halukkaasti kätensä Auroran ympärille ja veti häntä itseään vasten. Ei Tienhaara ilmeisestikään kovin kokenut ollut. Vodka lämmitti kuitenkin Auroraa siinä missä tämän kädetkin.

He kompuroivat vuoteelle, Tienhaara ryhtyi tekemään jotakin epämääräistä omille vaatteilleen ja hänen. Siitä ei tuntunut tulevan oikein mitään, ja Aurora tunsi lämmön alkavan haaleta. Tienhaara jatkoi vielä hetken, innottomasti hänkin. Silloin alakerrasta alkoi kuulua koulimatonta kuorolaulua:

“Syvä iskumme on, viha voittamaton. Meil’ armoa ei, kotimaata. Koko onnemme kalpamme kärjessä on, ei rintamme heltyä saata…”

Tienhaara kierähti sivuun, ja Aurora tajusi tämän nauravan hervottomasti.

“Voi jumalauta”, jääkäri melkeinpä hihitti. “Suokaa anteeksi. Katsohan, teitittelen yhä neitiä. No, eihän mitään oikeastaan tapahtunut. Suokaa anteeksi. Minä en pysty, en tuon helvetin laulun tahtiin. Ja juovuksissakin olen. Ehkäpä olen tulossa juoppohulluksi. Mistä luulette, että sen tietää itse?”

“Kokemusta minulla ei ole”, Aurora sanoi hieman hengästyneenä. “Mutta jotain olen kuullut… näettekö asioita, joita ei luultavasti ole olemassa?”

“Kyllä”, Tienhaara sanoi juhlalliseen sävyyn, kattoon tuijottaen. “Minä näen… minä näen suuren, yhtenäisen Suomen! Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa! Satu uusi nyt syntyvä on… ilmeisesti hourailen, vai mitä mieltä neiti on?”

“Varmaankin selviätte tästä, mutta huomenna teillä ei tule olemaan hauskaa”, Aurora sanoi. “Ei toisaalta minullakaan. Sanokaahan, vieläkö teillä on vodkaa? Jos tuolla aiotaan laulaa lisää, ja noin pahassa epävireessä, ei minunkaan auta kuin juopua lisää.”

Mainokset

KK026 – Samuli Antila: Pelastaja ja muita tieteistarinoita

9789527021835

Pelastaja ja muita tieteistarinoita kokoaa yksiin kansiin Samuli Antilan parhaat tieteiskertomukset. Kirjan novellit vievät lukijansa lähiavaruuden siirtokuntiin ja tähtienvälisen avaruuden käymättömille korpimaille, niin läheiseen kuin kaukaiseenkin tulevaisuuteen. Päänvaivaa tulevaisuuden ihmisille tuottavat tuntemattomat elämänmuodot, avaruuden säälimättömät olosuhteet ja hallinnasta riistäytyvät tieteen saavutukset, mutta myös suuryhtiöiden ahneus, ääriliikkeiden fanaattisuus ja pienten ihmisten omat inhimilliset heikkoudet, keskinäiset suhteet ja menneisyyden haamut. Näiden tieteiskertomusten keskiössä on aina ihminen, ja usein ihminen on myös suurin uhka.

Sisällys:
Kyytiläiset (Tiamatin värit ja muita tähtienvälisiä tarinoita, STK & URS 2012)
Pinta (Usva 2/2009)
Pelastaja (Tähtivaeltaja 4/2014)
Sadasta tuhanteen (Huomenna tuulet voimistuvat, Osuuskumma 2013)
Samaa verta (aiemmin julkaisematon)

Kansi: Antti Vanhatalo

ISBN 978-952-7021-83-5 (nid.)
ISBN 978-952-7021-84-2 (epub)
ISBN 978-952-7021-85-9 (mobi)

Stepanin koodeksi -kirjoituskilpailu on ratkennut!

Stepanin koodeksi 4 -kirjoituskilpailun huipentuma jäi hieman Worldcon-kiireiden jalkoihin, mutta nyt on conit conittu ja julkistamme tulokset. Esiraadin köynnösviidakon läpäisi yhdeksän novellia seitsemältä kirjoittajalta, ja näistä tuomaristo, pitkällisten synkkien rituaalien jälkeen, valitsi palkittavaksi seuraavat neljä:

1. sija:
Pihla Tammisto, novelli: Tapionmännynmäki

2. sija:
Teemu Korpijärvi, novelli: Laurent J. Cecilen testamentti

3. sija (jaettu):
Ilkka Vuorikuru, novelli: Lasimaailma
Tenka Issakainen, novelli: Seitsemän kertomusta Sikaniitystä

Nämä neljä novellia pääsevät siis mukaan tulevaan neljänteen Stepanin koodeksi -kokoelmaan, joka näillä näkymin julkistetaan Turussa kesällä 2018 järjestettävässä Finncon-tapahtumassa. Ennakkotiedoista poiketen myös palkinnonjako pidetään samassa yhteydessä.

Onnittelemme palkittuja!

KK025 – Boris Hurtta: Talo Mörövuoren juurella

9789527021804

Tämä talo on itse pahuus ja Sielunvihollisen ja Kiusaajan houkutuspaikka.

Talo Mörövuoren juurella on kokoelma Boris Hurtan huikeita kertomuksia, joissa vilahtelee cthulhumyyttisiä kauhuja, hyönteishybridejä, suurkollektööri Valdemar Rydberg ja Stepanin koodeksin häivähdys.

Osa tarinoista on julkaistu aiemmin Portti-lehdessä, osa taas harvinaisissa pienpainatteissa, joita ei saa mistään. Jokainen on toimitettu, puunattu ja nostettu kauhulegendan nykyiselle tasolle. Ja onpa mukana yksi kokonaan uusi tarinakin.

Sisällys:
Esipuhe (Shimo Suntila)
Ystävänpalvelus
Mikko Vilkastuksen tunnustuksia
Aikaportti
Seikkailujen junat
Kainin pojat
Puut kuin purjeet laivan
Madonsanat
Vainovalkioiden yö
Antikvariaatti Vintergatan

Kansi: Anu Korpinen

ISBN 978-952-7021-80-4 (nid.)
ISBN 978-952-7021-81-1 (epub)
ISBN 978-952-7021-81-8 (mobi)

KK024 – Lucilla Lin: Vihreä maailma

9789527021774

Kaikki nuo vihreät, kauniit maailmat, joissa ihmiset todella elivät harmoniassa luonnon kanssa. Vaati rohkeutta tuhota paratiisi.

Ihmiset ovat valloittaneet avaruuden ja eläneet tuhat vuotta rauhassa niin toistensa kuin luonnonkin kanssa Keskusmaailman ja Valvojien hallitsemina. Kerran sotaisa ihmiskunta tuntuu taantuneen lauhkeaksi ja kyvyttömäksi puolustamaan itseään edes luonnonvoimilta, kunnes nuori Valvoja tekee kammottavan löydön: maailmankaikkeudessa on yhä ihmisiä, jotka tappavat, syövät lihaa – ja ovat valmiita mullistamaan koko maailmanjärjestyksen. Ihmiskunnan on aika kasvaa aikuisiksi.

Vihreä maailma on Lucilla Linin esikoisromaani, vauhdikasta vallankumousscifiä ja viiltävä kuvaus siitä, miten ideologiat aina syövät lapsensa ja utopia muuttuu dystopian kautta anarkiaksi. jo

Kansi: Lucilla Lin (kuva) / Kaisa Ranta (taitto)

ISBN 978-952-7021-77-4 (nid.)
ISBN 978-952-7021-78-1 (epub)
ISBN 978-952-7021-79-8 (mobi)

Julkistamistilaisuus 12.8.2017

Kuoriaiskirjojen alkusyksyn uutuudet julkistetaan lauantaina 12.8. klo 18 alkaen Bar 7 Blingsissä (Vilhonkatu 7, Helsinki), aivan Rautatientorin kupeessa. Tilaisuudessa juhlitaan seuraavia teoksia:

Lucilla Lin: Vihreä maailma

Historiallisista kauhunovelleistaan tutun Lucilla Linin esikoisromaani sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen. Ihmiskunta on valloittanut avaruuden, saavuttanut harmonian ja elää sovussa niin keskenään kuin luonnonkin kanssa, kunnes syrjäisillä siirtokuntaplaneetoilla alkaa tapahtua julmia terrori-iskuja. Luvassa on vauhdikasta vallankumousscifiä höystettynä pohdinnoilla ideologioiden kestävyydestä ja oikeutuksesta.

Boris Hurtta: Talo Mörövuoren juurella

Kotimaisen kauhun mestarin uusin kokoelma sisältää yhdeksän tarinaa, jotka vievät lukijan niin antikvariaattien ja kirjankeräilyn maailmaan, rinnakkaistodellisuuksiin ja aikamatkoille, Suurten Muinaisten uhkaa torjumaan kuin Seitsemän veljeksen hiidenkivelle. Mukana on valikoima aiemmin Portti-lehdessä julkaistuja tekstejä, pienpainatteiden harvinaisuuksia sekä aivan uutta tuotantoa.

Julkistamistilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Stepanin koodeksi -kirjoituskilpailu siirtyy esiraativaiheeseen

Toukokuun toinen päivä tuli ja meni, ja ensimmäinen munkkikollegio on siirtynyt käymään läpi kilpailun satoa. Jatkoon päässeille ilmoitetaan asiasta todennäköisesti kesäkuun alussa, ellei hevonen syö aineistoa tai muita yllätyksiä tapahdu.

Jonkin verran ennakkotietoa voidaan antaa jo nyt: Kisaan lähetettiin kaiken kaikkiaan 29 novellia. Kirjoittajia oli 27, eli joku on tuplannut mahdollisuutensa, ja tätähän eivät säännöt toki kiellä! Kilpailutöiden keskipituus oli 8,4 liuskaa, eli melko lähellä kymmenen liuskan pituusrajaa on keskimäärin kolkuteltu. Erilaisia aihepiirejä, miljöitä ja muuten omintakeisia lähestymistapoja oli hyödynnetty ilahduttavan paljon. Selvästikään koodeksimytologia ei siis ole kangistunut kaavoihinsa, vaan kirjoittajat löytävät siihen edelleen uusia katsantokantoja. Kiitos kaikille osallistujille!

Nyt siirrytäänkin jännittämään lopputulosta. Tulokset julkistetaan syksyllä, ja tällöin myös järjestetään palkinnonjakotilaisuus. Antologiajulkaisun, maineen ja kunnian lisäksi luvassa on yllätyspalkintoja, eli kannattaa saapua paikalle, vaikka koodeksilla toki on tapana joka tapauksessa löytää haluamansa henkilöt tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin…

Stepanin koodeksi -kirjoituskilpailuun lisäaikaa

Liekö kirjoittajakunta vajonnut hulluuden syövereihin vai ovatko vainoavat köynnökset olleet asialla, mutta Stepanin koodeksi 4 -kirjoituskilpailun osanotto on ollut sen verran vähäistä, että kilpailua valvova munkkikollegio päätti siirtää deadlinea kuukaudella ja päivällä. Aikaa on nyt siis 2.5. asti. Juuri tähän ratkaisuun päädyttiin, koska 1.5. saattaa moni vielä kärsiä vappuaaton hevosteluista tai jopa Stepanin deliriumista.

Alkuperäinen kilpailukutsu löytyy täältä.

Kirjoituskilpailukutsu: Stepanin koodeksi 4

Kielletty kirja palaa jälleen – vaikka ei pala tulessakaan! Puujalat sikseen, mutta böömiläisestä hopeakaivoksesta ihmisten keskuuteen ilmestynyt ja mittavaa tuhoa ympärilleen kylvänyt mystinen Stepanin koodeksi saa neljännen kertomuskokoelmansa vuonna 2018. Juhlan kunniaksi Kuoriaiskirjat järjestää kirjoituskilpailun, jonka kolme parasta novellia pääsevät mukaan kyseiseen teokseen.

Ennen kilpailuun osallistumista on aiheellista tutustua lähdemateriaaliin. Varsinaista Stepanin koodeksia emme suosittele lukemaan, mikäli se tai jokin sen osa sattuisi tulemaan vastaan jossakin yllättävässä yhteydessä, mutta mainio johdatus koodeksin mytologiaan on ensimmäinen Stepanin koodeksi -antologia, jonka voi ladata ilmaisena e-kirjana Aavetaajuus-kaupasta. Tyylilaji on vapaa ja aihetta on sallittua sekä suotavaakin käsitellä erilaisista näkökulmista, mutta kilpailutyön on liityttävä Stepanin koodeksin mytologiaan. Aivan silkat hevostelut tulevat myös pysähtymään jo esiraadin köynnösverkkoon.

Tekstien suositeltu maksimipituus on 10 A4-liuskaa (2 cm marginaalit, Times New Roman 12 pt, rivinväli 1,5).  Novellit lähetetään 1.4.2017 mennessä osoitteeseen kilpailu@urs.fi. Sähköpostin otsikoksi nimimerkki sekä novellin nimi, viestin leipätekstiin osallistujan nimi ja yhteystiedot, novelli sähköpostin liitteeksi rtf- tai doc-tiedostona. Tekstitiedostoon on merkittävä osallistujan nimimerkki, mutta ei muita tietoja. Muut mahdolliset yhteydenotot kilpailun tiimoilta samaan osoitteeseen otsikolla “Stepanin koodeksi 4″.

Kilpailun tuomareina toimivat kirjailijat Samuli Antila, Markus Harju, Jussi Katajala, Anne Leinonen ja Lucilla Lin, ja sihteerinä Tarja Sipiläinen. Esiraadin muodostavat kustantaja Tuomas Saloranta sekä edellisessä kilpailussa ansioituneet Eero Korpinen ja Toni Saarinen. Varsinaisen kirjan, johon siis pääsevät myös kolme onnellista voittajaa, toimittavat Samuli Antila, Tuomas Saloranta ja Shimo Suntila, ja sen on kaavailtu ilmestyvän kesän 2018 Finncon-tapahtumassa.

Tartu hevosta harjasta ja köynnöstä kärhestä, kirjoita kuin sinulla olisi yhdeksän kättä, ja laita näppäimistö suoltamaan hopeaa!

KK023 – Jussi Katajala: Romuluksen pojat

romuluksen-pojat

FORTUNA AUDACES IUVAT

Rooma vuonna 22 eKr. Marcus Sertorius Merula on pankration-mestari, jonka elämä on mennyt alamäkeä olympiavoiton jälkeen. Juuri kun Merula ajattelee Fortunan hylänneen hänet lopullisesti, hän päätyy tutkimaan aleksandrialaisen viljakauppiaan Trebiuksen outoa kuolemaa. Tutkimukset vievät Merulan ylhäisön asuttamalle Palatinus-kukkulalle ja sieltä Suburan hengenvaarallisille kujille. Kukaan ei ole turvassa, sillä yön pimeydessä vaanivat salaperäiset Romuluksen pojat.

Kansi: Tapio Ruotsalainen / Cleveland Museum of Art

 ISBN 978-952-7021-71-2 (nid.)
 ISBN 978-952-7021-72-9 (epub)
 ISBN 978-952-7021-73-6 (mobi)